Maailmanpyörässä

Välillä tuntuu, että elämä on samanlaista kuin istuisi maailmanpyörässä. Hetkellisesti vatsan pohjassa tuntuu pahalta, pelottaa ja pitää kiinni rystyset valkoisina. Kun uskaltaa lopulta avata silmänsä, nauttii siitä, kun tuuli tarttuu tukkaan ja voi ihailla maisemia silmänkantamattomiin. Silloin tajuaa, miten kaunis maailma onkaan.

Välillä mitättömät asiat tuntuvat elämää suuremmilta. Todellisuudentaju katoaa ja sisäinen lapsi huutaa pahaa oloaan. Kun on tarpeeksi kiukutellut, alkaa rauhoittua. On helppo hengittää, pystyy katsomaan totuutta silmiin ja istahtaa rennosti aloilleen. Tajuaa, että maailma on tässä ja nyt, eikä mitään pahaa tapahtunutkaan.

Sitä listaa taas mielessään kaikki ne asiat, jotka ovat hyvin. Naurahtaa mielihyvästä, kun tajuaa listan olevan melkein loputon. Päättää nauttia kyydistä ja katselee hetkisen ympärilleen kuin ulkopuolinen. Sulkee silmänsä, nauttii kaikesta ja tietää, että elämä kantaa.

Kaikki lähti siitä, että jääkaappini sai tänään tappotuomion, mitään ei ole tehtävissä, hiljalleen hän hiipuu pois. Kodinkoneliikkeessä paljastui karu totuus, nimittäin jääkaapithan maksaa paljon. Jouduin turvautumaan osamaksusopimukseen ja kuvitteellinen budjettini ylittyi, samalle rahalle olisi ollut parempaakin käyttöä. Rehellisyyden nimissä itku ei ollut kaukana, kun viimeistelin ostopäätöstä.

Mutta oikeastaan mitään kamalaa ei tapahtunut. Vanha kylmäkineeni pistää vielä parastaan, uusi on tilauksessa ja maksuasiatkin on kunnossa. Luojan kiitos Visa on nykyisin vain työasioita varten. Hankintakin on jokseenkin tarpeellinen eli eipä tarvitse heräteostosta morkkistella. Sellaista elämäntapaintiaania musta ei saa, että pärjäisin ilman mukavuuksia. Suurin harmitus katosi lenkillä ja tajusin, miten pieniä taloudelliset takaiskut ovatkaan. Niin kauan, kuin menettää rahaa, peltiä tai muuta materiaa, mitään pahaa ei ole tapahtunut.

Tukka hulmuten nautin siitä, että voin elää tämän kaiken keskipisteessä <3