maanantai 27. huhtikuuta 2015

Aamurutiinit uusiksi

Jos haluaa tehdä täyskäännöksen ei voi jatkaa niin kuin ennenkin, siitä syystä mun aamurutiineihin on tullut pysyviä muutoksia. Kerron alkuun pari esimerkkiä elävästä elämästä. Tämä ei sitten ole mikään urbaanilegenda :)

Kävin jokin aika sitten hammaslääkärissä ja sain kuulla palopuheen siitä, kuinka hyvää suuhygieniaa ylläpidetään. Ihan kuin en olisi tiennyt, mutta välinpitämättömyys on välistä liiankin helppoa, asiassa jos toisessa. Otin suuhygienistin paasauksesta onkeeni ja heti seuraavasta aamusta lähtien aktivoiduin sähköhammasharjan käytön suhteen. Samalla opettelin putsaamaan hammasvälit joka ikinen aamu. Unohdin väitteeni siitä, kuinka hankalaa hammaslankaus on ollut. Uudet asiat tuntuivat aluksi vaivalloisilta, mutta tarkoitus oli niin hyvä, että muutin suuntaa. Aika nopeasti uusi tapa muodostui rutiiniksi ja vanhaa paremmaksi...mikä parasta tiedän tekeväni oikeita asioita terveyteni ylläpitämiseksi.

Se hetki, kun tajusin harrastavani henkistä väkivaltaa, oli havahduttava. Kuinka minä, positiivisen ajattelun puolestapuhujana saatoinkaan sortua moiseen? Eilen palattuani Jenny Belitz-Henrikssonin kurssilta päätin, että tähän tulee muutos. Niinpä aloitin aamuni heti tänään hieman eri tavalla kuin aiemmin. Koska päätöksiin pitää sitoutua heti, eikä odottaa sitä otollisinta hetkeä. Herättyäni toivotin itselleni hyvää huomenta ja kerroin, että edessä on hyvä viikko. Kehuin itseäni siitä, että nousin ylös enkä siirtänyt herätystä myöhemmäksi (se olisi ollut mahdollista ja olin jättänyt moisen takaportin vaihtoehdoksi). Vielä isommat suosionosoitukset ansaitsi päätökseni käynnistää viikko aamutreeneillä.

Boxilla (= CrossFit sali) kerroin itselleni, että tänään tehdään hyvä treeni. Alkulämpö tuntuikin kivalta, hengästyminen ja hien pintaan saaminen vain lisäsi fiilistäni. Varsinaisessa treenissä tehtiin pistoolikyykkyjä (yhden jalan kyykky), dippejä ja leuanvetoja. Voimatasoni eivät riitä yhteenkään liikkeistä, mutta päätin ottaa härkää sarvista ja tsempata itseni hyvään yritykseen. Lapsia palkitaan aina yrittämisestä, miksei siis aikuisiakin? Välistä vähän tyhmiä ja tylsiä nämä aikuisten tavat.

Valakyykyissä otin apuriksi kuminauhan, jotta sain apua liikkeeseen, mutta pystyin tekemään 3x10 sarjan hyvällä tekniikalla. Parin kuukauden takaiseen lähtötasoon verrattuna olin kehittynyt huimasti. Kuvitteellisesti heitimme itseni kanssa yläfemmat ja tiesimme, että ollaan tehty hyvää duunia. Sitten dippejä kohti, joissa ensin todettiin kapeimman kuminauhan riittävän. Ensimmäisen sarjan jälkeen päätettiin revitellä täysillä ja kuinka ollakaan kuusi toistoa meni ilman lisäkäsiä. Kolmannessakin sarjassa  päästiin puoliväliin omin voimin. Voi kuinka ylpeänä röyhistinkään rintaani!

Leuanveto on kuningaslaji, jossa tavoitteeni ovat korkealla. Viime viikolla olisin varmaan niellyt pettymyksen kyyneliä, kun skaalaus boxilla (rankin versio) ei luonnistunutkaan. Ruuti oli huvennut dippirevittelyssä, joten eiku kuminauhat eetteriin. Koska olin herännyt uudella tavalla, en lannistunut moisista vaan painoin loppuun asti. Siinä samalla tiesin, että tulen onnistumaan tavoitteissani 100 prosentin varmuudella. Siihen on vielä hetkinen, mutta nautin matkasta ja iloitsen jokaisesta edistysaskeleestani.

On vaikea selittää miten hyvä tunne palasi mukanani kotiin. Oli mukavaa käynnistää työviikko ja huomasin suhtautuvan viikon duuneihin lapsen intoa puhkuen. Tiedän, että pienellä harjoittelulla opin puhumaan itselleni kannustavasti ja pian se sujuu yhtä helposti kuin hammaslangan käyttö. Ja mikä parasta voin jatkossa entistä paremmin. Toivon myös, että voin kylvää ympärilleni omalla esimerkilläni hyvää mieltä.


Energistä viikon alkua kaikille!


Ei kommentteja: