Ihana väsymys

Turun tourneesta kotiutui väsynyt reissaaja. Kaikki energia tuntui jääneen koulutusluokkaan ja vain varjo minusta palasi kapsäkkiensä kanssa kotiin. Keskiviikko menikin nuokkuessa ja torstaihin heräsin edelleen väsyneenä. Päätin kunnioittaa tuntemuksiani ja suhtautua väsymykseen yhtä lempeästi kuin vanhaan ystävään. On hetkiä, jolloin ei kannata hötkyillä, vaan on parempi hengittää syvään ja pysähtyä paikoilleen. Tein töissä parhaani, suunnittelin seuraavan viikon koulutusvedot ja annoin itselleni kiitettävän jo tehdystä työstä. 

Tämä cowboy tarvitsee nyt hetken lepoa ja hiljaisuutta, ennen kuin matka voi jatkua

Olen keskittynyt niin vahvasti kiitollisuuteen ja positiivisuuteen, että se minä on tainnut paikoin unohtua. Enää sitä tärkeintä pelinappulaa ei saakaan riepotella, hyvä niin. Pieni asia, mutta tyystin erilainen lopputulos. Olen siis kehunut itseäni päivittäin ja kritiikin hetkellä korvannut negaation positiivisella. Huomasin jo muutamassa päivässä, että uudella toimintatavalla oli iso merkitys ja oloni tuntui mahtavalta. On mukavaa hyväksyä itsensä sellaisena kuin on ja olla kyllin hyvä ilman liiallista ylisuorittamista. Elämässä on tarpeeksi hetkiä, jolloin on pakko venyä, ylittää itsensä ja kurottaa korkeammalle. Ylitekemisellä ei taida tuoda pitkässä juoksussa mitään hyvää tullessaan.

Juuri nyt nautin hetken kiireettömyydestä, joka tuntuu luksukselta arjen ristituleen verrattuna. Kiire ei saisi olla se juttu, joka kietoo otteeseensa, vaan todellinen taito onkin se, että osaa räpistellä siitä irti. Yhden kevyemmän päivän jälkeen jaksaminen on palautunut taas normaaliin mittaansa. Kiitän maailmaa ylimääräisestä lepopäivästä ja siitä, että tiedossa on hyviä valintoja mm aikaa ystäville, intohimoille (golfkausi alkaa) sekä hyvälle ololle.

Osaatko sinä hidastaa tahtia, kun kroppa alkaa köhiä? Osaatko huomata varoitusmerkit vai viekö itsesi kerta toisensa jälkeen äärirajoille? Pystytkö olemaan armollinen, kun väsyttää vai syytteletkö itseäsi laiskuudesta? Onko elämä yhtä kiirettä vai pystytkö tarpeen vaatiessa pysähtymään? Olisiko juuri nyt syytä hiljentää?