Yhteisö ja yhdessä tekemisen voima

Meille jokaiselle on tärkeätä kuulua jonnekin, ikäänkuin olla osana jotain. Jollekin riittää pari yksikköä ja toinen linkittää itsensä mahdollisen moneen paikkaan. Lähes päivälleen kolme kuukautta sitten marssin CrossFit Lahti salille ja rakastuin ensisilmäyksellä uuteen lajiin. Ehkäpä isoin yllätys on ollut se yhteisö, jonka olen treenien kautta saanut. Kyse ei ole pelkästä yksilösuorituksesta, vaan kaikki tsemppaa kaikkia ja uusille treenikavereille esittäydytään sanomalla kädestä päivää. Porukan yhteishenki punnittiin viimeistään eilen, kun boxilla vietettiin springbrakea eli kisailtiin hyvällä tsemppihengellä.

Pieni ydinporukkahan aloitti rajojen rikkomisen jo aamulla, kun heitimme talviturkit lähirannassa. Endorfiinit jylläten ja perhoset vatsassa lepattaen suuntasin ensimmäisiin kisoihini. Hieman pelotti miten pärjään, sillä olin osa nelihenkistä joukkuetta, enkä tietenkään halunnut olla se heikoin lenkki (saatoin kylläkin olla, mutta näin jälkikäteen se ei haittaa). Paikalla oli suuren urheilujuhlan tuntua, sillä väkeä oli sankoin määrin ja kaikki odottivat innolla, mitä tuleman piti.

Kisa käytiin hyvässä hengessä, kaikki kannustivat kaikkia. Jokainen teki parhaansa ja antoi kaikkensa. Tärkeintä ei ollut voitto vaan osallistuminen, aivan kuin lapsena meille kaikille on opetettu. Miksiköhän se osallistumisen merkitys tuntuu unohtuvan aikuisiällä? Urheiluhenki oli sitten ylimmillään ja jokainen oli yhtä tärkeässä roolissa. Tuomarit varmistivat liikkeiden puhtauden ja samalla hekin tsemppasivat meitä kilpailijoita. Näissä geimeissä ei jätetty kaveria edes tiukassa paikassa!

Illalla kokoonnuimme viettämään samaiseen paikkaan grillibileitä. Oli kiva jutella kaikkien kanssa "siviilivaatteissa" ja tutustua treenikavereihin tarkemmin. Olemme varsin paljon yhdessä, mutta CrossFitin ulkopuolella emme tiedä toistamme paljoakaan. Meidän joukostamme löytyy assareita, poliiseja, terapeutteja, myyntimiehiä (ja naisia), lääkäreitä, opettajia jne. Ikähaitari taitaa heilua vuosien 20-60 välillä, mutta silloin, kun nostetaan rautaa, otetaan kropasta kaikki irti ja jokainen tekee omia ennätyksiään, millään muulla kuin urheilulla ei ole merkitystä.

On mahtavaa olla osa tuollaista porukkaa ja tuoda siihen omanlainen väritys. Olen saanut tutustua moneen upeaan ihmiseen ja toivon, että jengi kasvaa entisestään ja yhteishenki pysyy yhtä ainutlaatuisena jatkossakin. Samoja ajatuksia pyörittelin mielessäni, kun makoilin vanhempieni sohvalla tänään. On etuoikeutettua kuulua meidän perheen tiimiin. Olen se vanhempieni esikoinen ja pikkusiskoaan pomottava, kaikkitietävä isosisko. Eli kaikessa kamaluudessani ja ihanuudessani korvaamaton pala kokonaisuutta. Yhtä lailla on ihanaa olla töissä osa tiimiä ja tietää olevansa siinä tärkeä tekijä, aivan yhtä tärkeä kuin jokainen meistä.

Millaisiin yhteisöihin sinä olet päätynyt? Tunnetko olevasi tärkeä peluri? Vai oletko törmännyt jonkinlaiseen epätasapainoon? Haluaisitko kuulua johonkin porukkaan, mutta epäröin ottaa ratkaisevia askelia? Muista, että vain etsivä löytää paikkansa ja ehkäpä jossain on sellainen jengi, jota olet aina kaivannut. Eli rohkein mielin uutta viikkoa, uusia mahdollisuuksia ja uusia tuttavuuksia kohti!

-Virpi