On niin kovin vaikeata ymmärtää toista, jos ei keskustele. Kun on mahdollisuus vaihtaa ajatuksia, kertoa, kysyä ja oivaltaa, ovat mahdollisuudet aivan eri svääreissä. Usein keskustelu vaan unohtuu, kun on (muka) kiire tai vältellään ikäviä tilanteita. Vaikka todellisuudessa tunnin ajatusten vaihto avaa usein pahimmatkin umpisolmut. Tänään pääsin käymään neljä timanttista keskustelua. Aika usein se oma ajatus ei nimittäin ole se paras mahdollinen, sen olen sentään vuosien aikana oppinut. Kun asioita päästään pohtimaan porukalla, pystytään eri näkemysten avulla rikastamaan alkuperäistä ajatusta, tai luomaan täysin uusia kuvioita. Ja voin luvata, että hyvän keskustelun jälkeen on voittajafiilis. Siten edellytykset tulevalle yhteistyöllekkin ovat hyvät.
Sen lisäksi suosittelen keskustelemaan itsensä kanssa, päivittäin tai vähintään viikoittain. Se lienee se toinen helposti laiminlyöty asia. Kuulostele, miltä sinun kehosi tuntuu, niin vireyden kuin fiiliksenkin suhteen. Kaipaatko kenties lepoa vai liikettä? Tuntuuko lihasjumia tai mielen kireyttä? Ja mieti sitten, miten niihin tulisi reagoida. Omien itseni kanssa käytyjen keskusteluiden takia olen viettänyt viikon totaalilepoa. Olen tehnyt vain pari kävelylenkkiä ja keskittynyt voimien keräämiseen. Treenien sijaan olen käyttänyt itseni pariin otteeseen hierojalla ja avannut ajatuslukkojani analysoimalla itseäni.
Ja kissankin kanssa on keskusteltu. Rapsuteltu nelijalkainen tyytyväiseksi jokaikinen päivä ja kehuttu sitä hännästä viiksikarvoihin. Pitäisiköhän jonain päivänä kokeilla samaa itseensä? Olen ihana, kaunis, paras, upein, fiksuin, hauskin...tekisi niin pitkän listan, että loppuisi nostattavat adjektiivit loppuun. Ehkä vien maailman parhaan itseni nyt ensin suihkun kautta nukkumaan. Ja ehkä huominen tuo hienoja keskusteluita mukanaan :)
-Virpi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti