Mun sisällä paistaa aurinko

Tänä aamuna kokeilin itseni kehumista samalla tavoin kuin kehun kissaanikin. Tuntuihan se hassulta ladella sellaisia juttuja, mutta alkoi vaan hymyilyttää. Sitten viiletin fillarilla halki kaupungin vesisateessa kohti hammaslääkäriä ja säteilin onnea. Ai mistä? No en mistään ja sittenkin kaikesta. 

Pian kuittaisin hammaslääkärin kirjoittaman 700 euron laskun, kiitin kauniisti ja viis veisasin huolille ja murheille...kyllä me tulevat ja hoituvat murehtimattakin. Kotimatkalla suorastaan laulatti. Olin niin onnellinen, että poikkesin extempore kukkakauppaan ja ostin esimiehelleni kukan. Halusin kerrankin hankkia jotain pientä ja osoittaa kiitokseni. Mitenköhän mulle sattuukin näitä hyviä pomoja? Viimeiset kolme ovat olleet ihan parhaita, pus pus Pasi, Veera ja Hanna, ootte huippuja <3

Eikä se hymy siitä hyytynyt missään kohtaan. Vaikka puolet naamasta oli puuduksissa (kiitos hammaslääkärin) säteilin auringon kanssa kilpaa. Se oli tietty siinä mielessä helppoa, kun ulkona satoi, mut yritin paikata auringon puuttumista. Toivottavasti edes osa siitä energiasta säteili ympärillekin. Ainakin yritin hoitaa duunit hyvällä sykkeellä maaliin. Harvoin on muuten hampaiden kiristelystä ollut apua.

Päivän päätteeksi marssin läheiseen vaatekauppaan (ai, miten se shoppailulakko, no mä oon tainnut unohtaa sen). Sain hieman yllättäen hääkutsun ja olihan se mietittävä, mitä laittaisi päälle. Ja kappas, auringonkeltainen MariMarin mekko oli kuin tehty mua varten. Ei tarvinnut paljoa miettiä, kun tuo suomalainen muotiluomus lähti mun mukaani. Sanoisinko yksi parhaimmista hammaslääkäripalkkioistani (palkitsen itseni joka ikinen kerta, kun joudun kärsimään hampaiden takia) ja eiköhän sillä yhden onnellisen parin onneakin juhli.

-Virpi

Tätä mä muuten haluan kaikista vaatehankinnoistani jatkossa: laatua, rentoutta, tyyliä ja iloa.