Kuherruskuukauteni Polarin m400:n kanssa

Arkiaktiivisuuteni tai lähinnä arkipassiivisuuteni on mietityttänyt alkuvuodesta lähtien. Olen yrittänyt lisätä kävelyä ja hyötyliikuntaa muutenkin. Milloin olen kytännyt iPhonen askelmittaria ja yrittänyt saada sen maagisen 10000 askelta päivässä täyteen. Mutta lopulta oli otettava kovat otteet käyttöön. Siispä marssin lähes päivälleen kuukausi sitten Giganttiin, aktiivisuusrannekkeen ostoon. Halusin aktiivisuusrannekkeen, jota voisi käyttää sykemittarina ja jossa olisi GPS. Niinpä kotiin saapui Polarin m400, hintaa 149 € eli varsin kohtuuhintainen hankinta.

Valkoinen kirittäjäni

Aika pian tajusin, kuinka paljon minulla olikaan opittavaa. Se kymmenentuhatta askelta, josta varsin usein puhutaan, ei riittänyt sadan prosentin aktiivisuuteen. Ei siis ihme, että vyötärönseudulla on ollut haasteita. Ikääkin on sen verran, että pelkkä kuntoilu ei riitä pysymään balanssissa. Olen diagnosoinut itselleni hormoniepätasapainon ja etenkin insuliinin suhteen, sillä liiallinen istuminen vaikuttaa kehon insuliinituotantoon ja aineenvaihdunnan hidastumiseen. Minusta on kuulkaas tullut sellainen häkkiapina :)

Kuva napattu Kaisa Jaakkolan kirjasta Hyvän olon hormonidieetti

Muutaman päivän treenillä opin saamaan päivittäisen aktiivisuustasoni täyteen. Välillä tuli melkein pakkomielle saada prosentit täyteen. Auto jäi pihaan, kun aloin liikkumaan kävellen ja pyörällä. Välillä ihan korpeaa, kun on pompattava Micran kyytiin. Hissin käyttökin on jäänyt minimiin, sillä pidän kunniasiana kiivetä portaita hengästymistä uhmaten...ja kyllä se varsin usein pistää puuskuttamaan. Kannattaa miettiä, kumpi on parempi valinta mukavuus vai pelko saada pieni lämpö pintaan. Onneksi olen päässyt sen iän yli, että voin olla vähän nolo hyvinvointini kustannuksella (joskus tuppaa kainalot kostumaan ja hikipisarat peittää otsan).

Työpäivien istuminen on vaihtunut suurilta osin seisomiseen. Pidin aiemmin työntekoa seisten vaikeana ellen jopa mahdottomana. Lopulta pieni motivaatiopiikki oli ratkaisu ja työnteko sujuu sähköpöydän kera leikiten. Kotitoimistolla läppärin on tiskipöydällä lähes täydellisellä korkeudella. Toimistolla kipitän välillä portaat alas ja ylös vain mielen virkistämiseksi. Etäpäivä alkaa usein aamulenkillä ja puhelinpalavereissa ramppaan ympäri kämppää, jotta kroppa saa liikettä. Välttelen yli kaiken passiivisuusleimoja, joita Polar lätkäisee liiallisesta paikallaan olosta. 

Joinain päivinä aktiivisuus on mennyt yli. Eräänä viikonloppuna tein kotona suursiivouksen, kävin nopean porrastreenin ja pelasin kierroksen golfia. Aktiivisuus oli lähes viisisataa prosenttia ja seuraavana päivänä iski kokovartaloväsymys. Aktiivisuusranneke ei kehota pitämään lepopäiviä (saattaisi jopa kehottaakin, jos olisin ottanut kaikki ominaisuudet käyttöön), joten välillä on pakko jättää prosenttien seuraaminen ja hidastaa tahtia. Onneksi senkin oppii kroppaa kuuntelemalla.

Ensihuuma ei ole juurikaan taantunut. Seuraan edelleen yöunen määrää, aktiivisuustasoani ja välttelen passiivisuusleimoja päivittäin. Koen voivani paremmin kuin aiemmin ja olen motivoitunut ylläpitämään hyvinvointiani. Kuvittelen myös, että vyötärölinja olisi hieman selkeämpi kuin kuukausi sitten. Hellin tätä mielikuvaa, enkä tee elettäkään vahvistaakseni asiaa mittanauhan tai vaa'an avustuksella. Joskus totuutta ei halua katso silmiin. 

Helkama on mun bestis

Hikiliikunnan sijaan suosittelen juurikin arkiaktiivisuuden lisäämistä kaikille, muutoskynnyskin on usein suhteellisen matala. Moni voi pitää elektronisia kirittäjiä turhina, mutta itse suosittelen moisia apuvälineitä lämpimästi. Esimerkiksi Polarilta löytyy useita vaihtoehtoja. Loopista on ilmestynyt kaunis crystal-versio ja osa mittaa sykkeen suoraan ranteesta. Myös Suunnolta ja Garminilta löytyy hyviä vaihtoehtoja. Ja muutama viisas valinta per päivä auttavat eteenpäin. Pari viikkotreeniä eivät juurikaan paina vaakakupissa, jos toisella puolella on passiivisuus. Tee siis oma peliliikkeesi hyvinvointisi lisäämiseksi ja muista, että pienikin muutos on askel oikeaan suuntaan.

-Virpi