Olet mitä syöt

Varmaan jokainen suomalainen tietää sanonnan "olet mitä syöt". Siis täh, ootko pizza vai porkkana, vai mitäh? Olen ilmeisesti sen verran tyhmä, etten ole oikein sitä tajunnut. Tuo suuri viisaus menee pintaa syvemmälle. Mitkä ovat arvosi ruuan suhteen? Syötkö aitoa ja prosessoimatonta ruokaa? Valitsetko luomua, lähituotteita vai geenimanipuloitua ja pitkälle jalostettuja tuotteita? Vältteltkö rasvaa vai panostat hyviin rasvoihin? Ja yhtäkkiä ruuasta ja syömisestä tuleekin astetta vaikeampi yhtälö, vai tuleeko?

Puuroa, raejuustoa ja mustikoita...mmm

Sivistin itseäni lauantaiaamun tekemättömyyden kunniaksi katsomalla netistä Arman Alizadin Ravintoaiheisen jakson Pohjan tähden alla nimisestä sarjasta. Olin lueskellut kommentteja puolesta ja vastaan, joten olihan se nähtävä omin silmin. Minusta Arman teki (jälleen) hyvää työtä. Hän haastatteli eri asiantuntijoita ns. virallisten suositusten puolestapuhujia ja vastavirrassa uivia. Valitettavasti aihe on vaan niin laaja, että yksi ohjelma ei riitä, aiheesta saisi kokonaisen sarjan. Arman, ole kiltti ja tee se seuraavaksi <3 

Viherpirtelö on kaunista ja herkullista, oikeesti!

No kuka on oikeassa ja kuka väärässä? Itse en menisi totaalisesti kenenkään puolelle, en enää. En haluaisi syyttää virallisia säännöksiä, mutten myöskään pidä niitä ainoana totuutena. Karppaukseen joskus taannoin uskoneena, en menisi välttelemään hiilihydraatteja, mutta Heikkilän tavoin liputan prosessoimattoman ruuan puolesta. Uskon kokonaisuuteen, kultaiseen keskitiehen, rentouteen ja kohtuuteen. Vannon hyvän ja monipuolisen ruuan nimeen, joka näyttää ja maistuu herkulliselta.

Ihanat kasvikset lautasella

On aika hälyttävää, että 51 prosenttia suomalaisista työikäisistä on ylipainoisia. Ja 500 000 suomalaisella on diagnosoitu kakkostyypin diabetes. Valinnanmahdollisuuksien ympärillä täytämme itsemme roskalla. Liikumme vähän tai emme juuri lainkaan. Olemme tehneet itsestämme säälittäviä häkkiapinoita, tärveleet makuaistimme ja kadottaneet maalaisjärkemme.

Marjaisat proteiinipirtelöt pitävät miehen (ja naiset) pirteänä

Moni on alkanut välttelemään leipää ja perunaa, niistä on tullut ruokapöydän pahiksia. Jos syö 10 palaa höttöleipää huonoilla täytteillä, on toki syytäkin äkkijarrutukseen. Mutta kuinkahan moni on lihonut muodottomaksi keitetyn perunan voimalla? Tuskinpa kukaan. Syyllisiä taitavat olla kermakastikkeet, rasvassa paistetut ranskalaiset sekä jättiläismäiset annoskoot. Ollaan tultu siihen pisteeseen, ettei nähdä metsää puilta.

Stydiä kamaa by Viipurilainen kotileipomo ja lähiruokaakin vielä

Armanin ohjelmassa kerrotaan, että lihaa tulisi syödä 500 grammaa viikossa. Sen sijaan moni syö jopa kilon. Uskallan melkein väittää, että oma lihan syöntini on nykyisin 500 grammaa kuukaudessa. Tyhjiö on tullut täytettyä kasviksilla ja kalalla. Täytän lautaseni väreillä ja visuaalisuuden merkitys on kasvanut. Asettelen ruokani kauniisti ja syön silmilläni. Aidon ruuan tunnistaakin juuri värikylläisyydestä.

Joskus voi herkutella pastalla, kunhan on salaattia kyljessä

Uskon syömisessä rentouteen. En kiellä itseltäni mitään. Vaikka välttelen lihaa, niin tarpeen tullen pystyn syömään kanaa tai kokkaan herkullisen Parmankinkkusalaatin. Pidän maitotuotteet minimissä, mutta halutessani sekoitan puuroni joukkoon raejuustoa. Pyrin elämään ruodussa, mutta herkuttelen säännöllisen epäsäännöllisesti. Kun kaikki perustuu vapaaehtoisuuteen ja kokonaisuuteen on suorastaan vapauttavaa tehdä valintoja.

Raakasuklaata riittää vain pala ja sekin on vain terveydeksi

Silti ihmisten avuttomuus surettaa ja suututtaa. Usein vastuuta pakoillaan syyttämällä geenejä "meidän suvussa kaikki lihoo...", vaikka hyviä tapoja voi opetella. En siis väitä, etteikö geeneillä olisi vaikutusta, mutta älä käytä niitä tekosyynä. Ja kuinka moni siirtää huonot tavat lapsilleen? Jokaisen lihavan lapsen takaa löytyy vanhempi, joka on mahdollistanut tilanteen. Vanhemmat tekevät ostopäätökset, kokkaavat ruuat ja ohjaavat oikeaan tai väärään. Jälkipolvet opetetaan siihen, että meillä syödään hyvin, juhlitaan herkuilla, välitetään ruualla ja turrutetaan surutkin suklaalla. Älä siis syytä lasta, joka on syönyt kaappiin kätketyt keksit, vaan mieti, miksi sinä menit ostamaan ne.

Ja etenkin kesällä on hyvä herkutella jäätelöllä

Toivoisin, että jokainen, joka lähtee tekemään töitä paremman lautasmallin eteen etenisi hillitysti. Tee joka päivä hyviä valintoja, lisää kasviksia ja marjoja, mieti määriä ja totuttele uusiin makuihin. Älä myllää kaikkea, täytä kaappia rahkalla ja ryhdy ruokamarttyyriksi. Kuulostele kehoasi ja tutkiskele mielialojasi. Milloin sinä sorrut ja milloin pysyt lujana? Mikä on hyväksi juuri sinulle ja mikä riittää tänään? Älä ruoski itseäsi äläkä vertaa muihin, ole itsellesi hyvä. Ja minkä vastauksen haluaisit antaa lausahdukseen "Olet, mitä syöt"? Minä taidan haluta olla värikäs, herkullinen, aito ja ravitseva.

-Virpi