Sisäinen introvertti

Olen pohtinut tämän syksyn aikana useampaan otteeseen introvertin ja ekstrovertin määritelmiä. Virallisen määritelmän mukaan olen ekstrovertti, ainakin työajalla. Olen just se tyyppi, joka on aina äänessä. Se jonka on saatava mielipiteensä kuulluksi ja se, jolla on aina joku mielipide. Siis se tyyppi, joka rönsyilee ja ostelee muiden aikatauluja. Ja samalla se, joka harmittelee ettei osaa olla hiljaa.

Vastaavasti sisälläni asuu introvertti. Se haluaa olla omassa rauhassa. Se rakastaa hiljaisuutta ja rauhaa. Se piiloutuu neljän seinän sisälle ja unohtaa muun maailman. Se hautautuu omiin ajatuksiinsa ja unohtuu pilvilinnoihinsa. Se pohtii asioita, kääntelee niitä joka kantilta ja harkitsee vakavasti. Se suorittaa yksinäisyydessä ja välttelee sosiaalisia kanssakäymisiä.

Sisäinen introverttini valtaa elintilaa syksyn saapuessa. Se nostaa päätään myös stressikäyrän kasvaessa ja ikäänkuin suojelee minua liialliselta uupumiselta. Se rauhoittaa rauhattoman puoleni, joka menee ja tekee ennen kuin ehtii ajatella. Se paikkaa pahimpia möläytyksiäni ja saa esiin analysoivan puoleni. Ja molempien puolieni ansiosta minä olen minä, ärsyttävä hölösyy ja reviiiränsä suojeleva erakko.

Kumpi sinä olet? Vai löytyykö sinustakin kolikon molemmat puolet?

-Virpi

Sisäinen introvertti viihtyy sohvalla kissan kainalossa