maanantai 6. helmikuuta 2017

Täydellinen vapaapäivä

Vietin tänään vapaapäivää, arkivapaat ovat harvinaista herkkua, joten päätin tehdä siitä itselleni täydellisen. Täydellinen on tietenkin jokaiselle omanlainen, mutta minulle se oli tällainen:
- nukuin pitkään 
- join aamukahvia hartaudella
- pyysin ystäväni viikonloppuna luokseni syömään
- luin uudistetussa työ-/jooga-/lukuhuoneessani
- kävin treenaamassa pt:n opastuksella
- en tee illalla mitään

Jos täydellinen päivä olisi yhtä kuin lottovoitto, muodonmuutos tai vaikkapa löhöloma lämpimässä, olisi päiväni ollut säälittävä. Onneksi niin ei ole, vaikka kyllähän kaikki noista kelpaisivat. Uskon siihen, että jokaisen meistä pitäisi nauttia pienistä hetkistä. Ne eivät himmennä suurempien unelmien toteutumista, mutta niiden ansiosta arjesta voi nauttia joka päivä. Oli sitten vapaapäivä, työpäivä, siiovuspäivä tai ihan vaan tavallinen päivä.

-Virpi



Paras taitoni: lukutaito

Asioista, jotka ovat itselle rakkaita, jaksaisi puhua varmasti loputtomasti. Ehkäpä juuri siksi blogissani on varsin usein tekstejä levosta, syömisestä, liikkumisesta ja lukemisesta. Jokin aika sitten tulin siihen tulokseen, että lukutaito on paras taito, jonka olen oppinut. Ihan alkumetreillä eli noin 32 vuotta sitten, olivat ensimetrit kivisiä. Ennen kouluun menoa en osannut lukea ja syyslukukausi oli yhtä itkupotkuraivaria. Tuntui, että kaikki muut, paitsi minä, osaavat lukea.

Valonöörit olen lukenut jo monta kertaa

Kirjaimista ei ottanut selvää, ne hyppivät ja pomppivat. Pelkkä ajatus kirjan lukemisesta oli mahdoton. Vasta aikuisuuden kynnyksellä sain diagnoosin lievästä lukihäiriöstä, jonka johdosta kirjaimet pomppivat edelleen. Muistan, kuinka äiti käski korjaamaan kotiläksyt, koska IE ei ollut oikein. Jästipäisesti korjasin virheen takaisin, koska olin vakuuttunut olevani oikeassa. Enkä millään ymmärtänyt, miksi se oli opettajankin mielestä väärin. Minä taisin lukea sen EI:ksi. 

Tämä etenee hitaasti, sillä välissä on pohdittava itseä ja muita, to be or not to be :)

Vuodenvaihteen paikkeilla se lopulta tapahtui eli minäkin opin lukemaan. Raahasin vihreä varis kirjasarjan kirjoja kotiin ja luin niitä ahmien. Koulun kirjastosta tuli yksi parhaista ystävistäni ja viihdytin itseäni nenä kirjaan liimautuneena tuntikausia. Mikä oli hyvä, sillä maalla ei ollut juurikaan tekemistä. Nettiä ei ollut keksitty (tai ehkä oli, mutta siitä ei tiedetty) ja kaverit olivat liian kaukana. Todellisuudessa minä, kirjat ja rakkaus tarinoihin ulottuu kauemmas. Hoidossa kävimme säännöllisesti kirjastossa ja voi kuinka rakastinkaan Mikko Mallikasta, Barbababoja, Mauri Kunnaksen kirjoja ja Puppe-kirjoja. Sen lisäksi äitini luki minulle aina. Olen siis kasvanut kirjoihin kiinni alusta lähtien.

Ruotsalaiset dekkarit ovat niin mun makuun, love it!

Eikä elämä ole muuttanut tilannetta. Luen edelleen paljon ja lähes päivittäin. Hullaannun vuosittain moniin kirjoihin ja se tunne, kun joku kolahtaa, on mahtava. Viimeisimmän kolahduksen koin Aki Hintsan tarinan kautta. Jos hyvinvointi kiinnostaa, suosittelen teosta lämpimästi. Tuo on yksi niistä kirjoista, jonka tiedän lukevani vielä uudestaan ja uudestaan. Työn alla on usein monta kirjaa. Nytkin luen Introverttikirjaa, Biohakkereiden käsikirjaa ja ennen nukkumaanmenoa dekkaria. Tykkään vaihdella faktaa ja fiktiota. Olen mestari ratkomaan sarjamurhia, mutta välillä haluan uppoutua hömppään. Sen lisäksi ammennan uusia ajatuksia työhön ja muuhunkin elämään itseäni viisaammilta. Sitten niitä opittuja ajatuksia testaillaan milloin mitenkin, vaikkamalla viettämällä Helvetinviikkoa (tästä on kirjoitus jossain marraskuun paikkeilla).

Joululahja pomolta ja ihan huikea kirja, pitää varmasti lukea pian uudestaan

Lukemisen hienous on siinä, että se auttaa kaikessa. Löytää perille, saa uusia ideoita, välttää vaaroja, voi kokeilla uusia reseptejä ja melkein mitä vain. Vaikka maailma digitalisoituu, toivon perinteisen kirjan pitävän paikkansa. Olen skeptinen eKirjan suhteen ja kokeiluni äänikirjojen maailmassa päättyi lyhyeen. Toistaiseksi haluan käännellä sivuja ja pyöritellä kirjaa käsissäni. Maailma on täynnä hyviä kirjoja. Selailen jatkuvasti nettikauppojen valikoimia ja minulla on aina useampi kirja haavehankintalistalla. Onko sinulla kirjoja joihin palaat uudestaan ja uudestaan? Entä mikä on se kirja, joka kolahti? Mitä suosittelisit kaikille? Ja mistä kirjasta sinä haaveilet seuraavaksi?

-Virpi

Tämä kolahti ja kovaa, Hintsa oli hieno mies, suosittelen ihan kaikille


lauantai 4. helmikuuta 2017

Kurkistus lautaselle

Lähipiirini on hieman ihmetellyt ruokavaliotani. Yleisimpiä kysymyksiä ovat "Mitä sä syöt?" ja "Mitä et saa syödä?". Varsin usein dieetti mielletään kuuriksi, jonka aikana on pitkä lista kiellettyjä asioita ja kotiruoka mielletään huonoksi. Toki tavoitteitakin on erilaisia, mutta tavallisella ihmisellä dieetti on yhtä kuin ruokavalio, jonka tarkoituksena on auttaa jaksamaan arjesta.

En koe luopuvani mistään, enkä totisesti näe nälkää. Syön neljä kertaa päivässä hiilareita, proteiinia, kasviksia tai marjoja ja rasvaa. Vaihtoehtoja on reilusti eli valinnanvaraa löytyy. Syö monipuolisesti lihaa, kalaa kuin kasviksiakin. Sen lisäksi syön kerran viikossa ohi ruokavalion eli vaikkapa kyläreissuilla en kieltäydy edes herkuista. Se mistä kieltäydyn ovat maitotuotteet ja karkit, tosin ne kuuluvat ikuiselle kieltolistalleni. Maitotuotteissa sallin pieniä poikkeuksia, koska kasvismaitovaihtoehtoja ei ole aina saatavilla.

Nyt, kun vietän lepoviikkoa, olen syönyt tarkoituksella hieman vapaammin ja enemmän. Esimerkiksi tiistaina käytiin kollegoiden kanssa lounaalla sushilla ja illalla ravintolassa, tosin kohtuus oli kaverina vaihtoehtoja valitessani. Ja tänään pääsen maistamaan jotain ihanaa, sillä menen (vegaani)ystäväni luokse syömään. Viimeksi mua hemmoteltiin kukkakaaliwingsseillä ja laskiaispullilla, söin muuten kaksi! Koenkin, että ruokatottumusten ollessa jo valmiiksi hyvät, ei kannata olla turhan tiukkapipoinen. Kiristelykaudet ovat sitten asia erikseen ja voipi olla, että sellainenkin on keväällä tiedossa.

Esittelen muutaman kuvan avulla, mitä lautaselleni päätyy:

Tää on muki eikä lautanen, mutta pakko lisätä, olenhan kahvin ystävä 4ever. 
Taidan pitää enemmän kahvihetkistä kuin kahvista ja joukkoon lorautan iKaffea.

Kananmunat (5 valkuaista ja 2 keltuaista), ikuinen suosikkini ja kylkeen kaurasydänleipää sekä salaattia, nam!

Smoothie on kätevä välipala, jonne heitän marjoja, pähkinöitä ja protskujauhoja.
Ja jälleen kaurasydänleipää, ihan parasta!

Tortilla kanan, kasvisten ja salaatin kera...mmmmmmm <3

Jauhelihakastiketta, rakettispakettia ja tomaattia, ai miten niin nopeasti kyhätty?

Kanaa, salaattia, riisiä ja riisikakkuja avokadolla, PS: toimii.

En oikein osaa sanoa, mistä jään paitsi. Teen suurimman osan ruuistani itse ja vannon simppelin kotiruuan nimeen. Rakastan selkeitä makuja ja nautin värikkäistä ruuista. Kun jättää ruokavaliostaan ruokakermat, juustot, marinadit ja sokerit pois alkaa makuaisti muuttua. Se ikäänkuin hienostuu ja nauttii puhtaista mauista, kuten kasviksista. Voi vaatia pientä jumppaa, mutta palkitsee takuuvarmasti.

Yksi kysymys, johon törmään myöskin on "Miten sä herkuttelet?". Tämän hetken suurin herkkuni on Lidlin kaurasydänleipä. Olenkin ravannut kaupassa normaalia useammin, jotta kauraleipää on lähes päivittäin saatavilla. Nautin myös suunnattomasti kaurapuurosta voisilmän kera eli herkuttelu on helppoa. Olen aina ollut enemmän suolaisen kuin makean ystävä, joten tämä on helppo rasti. Mutta välistä tuore pulla, croissantti tai mutakakku maistuvat taivaallisille. 

Ruuassa on mielestäni muutama perusperiaate, jotka sopivat kaikille. Syö monipuolista ja värikästä ruokaa. Lataa lautasellesi ruokaa, josta nautit ja joka tekee kehollesi/sydämellesi hyvää. Ja tärkein kaikista, muista kohtuus niin määrissä, herkuissa kuin rajoituksissakin.

-Virpi

Korjausliike suoritettu

Viikko sitten kirjoittelin kuinka hyvä uni oli jättänyt minut. Minut, joka jaksaa muistuttaa (lue paasata) unen ja levon tärkeydestä kaikille ja kaikkialla. Kelataanpa vähän taaksepäin. Pari viikkoa sitten havahduin siihen, että manailin lähes päivittäin, kuinka huonosti olin nukkunut. Lopulta aktiivisuusrannekkeen lukemat pysäyttivät täysin. Olin sitkutellut alle viiden tunnin unilla, jännä juttu, että aloin olla aika kipakalla tuulella.

Aloin pistää paukkuja nukkumiseen. Pidin pari extra lomapäivää, hölläsin suorittamista treeneissä ja duuneissa. Karsin ylimääräiset menot minimiin eli hiippailin lähinnä kotona ja höpöttelin kissalle. Viikko sitten kroppa alkoi toppuutella treenien suhteen, se ei vaan jaksanut. Ja ekaa kertaa kävelin täysin hölmistyneenä kesken treenien salilta pois. On hyvä muistaa, että keho on päätä viisaampi, sitä pitää vaan muistaa kuunnella. Uskon siihen, että flunssat ja niskahartiavaivat ovat lähes aina merkki stressikäyrän kohoamisesta.

Tällä viikolla olen ottanut lepoviikon treeneistä. Olen käynyt kerran uimassa, tehnyt yhden treenin olemattomilla painoilla (pt:n ohjeiden mukaisesti) ja käynyt hierojalla. Ja mikä parasta, olen nukkunut hyvin ja reilusti. Aktiivisuusrannekkeen unianalyysilla voisi melkein leuhkia, sillä lukemat ovat keskimääräisesti 8 tuntia unta per yö. Joukkoon mahtuu parit 9 tunnin yöunet ja edellisenä yönä nukutti yli 10 tuntia.

Univajeesta kiukutellut iho alkaa taas näyttää kuulaalta. Vatsa on asettunut (reagoin todella voimakkaasti univajeeseen) ja lihasjännitys alkaa helpottaa. Mieli on taas tyyntynyt ja alan olla normaali idearikas oma itseni. Pari viikkoa sitten näin vain ongelmia, nyt samat asiat näyttävät mahdollisuuksilta. Ja suorastaan odotan ensi viikkoa, sillä pääsen takaisin treenien pariin ja töissä pääsen upottamaan käteni kyynärpäitä myöden uusiin projekteihin.

Tarinan opetus on se, että jokaisen tulisi nukkua riittävästi.

-Virpi


sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Minne katosit hyvä uni?

Uni on minulle todella tärkeä asia, siitä on tullut "paasattua" täälläkin monta kertaa. Minulla on tapana priorisoida tekemisiä unen takia. Vaikka telkkarista tulisi mielenkiintoinen ohjelma iltaysiltä tai myöhemmin, passaan sen mitä todennäköisemmin ja kömmin ajoissa nukkumaan. Etenkin arkisin nukkumaanmenoaika on juurikin niin aikainen, että ehdin nauttia kahdeksan tuntia unta ja vastaavasti nauttimaan kiireettömästä aamusta.

Viime aikoina olen nukkunut tavoistani poiketen huonosti. Nukahdan edelleen helposti, mutta heräilen kahden kolmen maissa pyörimään. Päässä on pyörineet työjutut ja opiskelut. Parhaillaan käymäni Illustrtaor-kurssin asiat ovat tulleet uniin ja jään pohtimaan kesken unien vektoreiden sielunelämää. Koska ruoka ja treenit ovat samanaikaisesti mallillaan, olen selvinnyt univelasta yllättävän hyvin. Aluksi en edes tajunnut tilanteen vakavuutta, vaikka manailin kollegoilleni huonoja yöuniani aika monena päivänä. Totuus paljastui vasta, kun kurkkasin aktiivisuusrannekkeen tietoja. Ja kyllähän se näkyi aika häijyltä tavalla naamastakin, vai mitäpä sanotte?


Varsin moni tinkii kunnollisista yöunistaan, vaikkei todellakaan pitäisi. Jo viikon kestänyt univaje heikentää reaktiokykyä huomattavasti ja olo on kuin humalaisella. Aineenvaihdunta alkaa sakata ja mielihalut valtaavat mielen. On oikeastaan tuhoon tuomittua aloittaa jonkin sortin elämänmuutos ennen kuin korjaa univelan pois päiväjärjestyksestä. Haittavaikutusten lista on pitkä ja pelottava, joten usko pois, unenlaatuun ja määrään kannattaa pistää paukkuja. 

Ja jos uni alkaa heikentyä, koska sekin kuuluu elämään, kannattaa toimia välittömästi. Itse olen pitänyt pari ylimääräistä lomapäivää. Salitreenin lisänä olleet muut liikunnat on pistetty minimiin. Nyt (jos koskaan) ei ole se hetki, kun kynttilää voi polttaa molemmista päistä. Töissä olen jättänyt kaiken ylimääräisen pois päiväjärjestyksestä ja keskittynyt niihin kaikkein tärkeimpiin asioihin. Onneksi on esimies, joka ymmärtää tilanteen ja työ, joka mahdollistaa moisen. On fiksumpaa hidastaa ennen kuin tilanne pahenee entisestään. 

Omat vinkkini hyvän unen takaamiseen, kun homma meinaa hajota, ovat seuraavat:
- syö terveellistä ruokaa, ei alkoholia
- harrasta kevyttä liikuntaa esim. kävelyä
- vietä aikaa läheistesi kanssa
- luovu liiallisesta suorittamisesta
- vaihda telkkari kirjaan, koska lukeminen nyt vaan kannattaa aina
- pidä makuuhuone siistinä, karsi kaikki ylimääräinen roina ympäriltä
- vähennä valoja jo pari tuntia ennen nukkumaan menoa
- jos päässä pyörii esim. työasioita kirjoita ne ylös, jolloin ne on helpompi unohtaa ja ottaa esiin silloin kun on niiden aika
- suosi tassuterapiaa, eläinten seura madaltaa stressitasoja
pidä näpit irti somesta ennen nukkumaanmenoaikaa
- kokeile eteerisiä öljyjä

Tällä viikolla olen saanut tehtyä hyviä korjausliikkeitä. Aloitan uuden viikon muutamalla ylimääärisellä lepopäivällä ja taidanpa etsiä kalenterista tilaa hiihtolomalle. Kuuntelen kehoani ja tavoitteena on päästä eroon katkonaisista unista kokonaan.

-Virpi

torstai 19. tammikuuta 2017

Vuoden ensimmäinen sisustusinspiraatio

Tietyt asiat tapahtuvat aina ja joka kerta. Yksi niistä on vuoden vaihteen jälkeen iskevä sisustusinspiraatio. Tällä kertaa se iski loppiaisena, kun pahaa-aavistamattomana tein viikkosiivousta. Ja kappas, viikkoa myöhemmin minulla on melkeinpä uusi huone. Epämääräisen pukeutumishuoneen virkaa pitänyt ylimääärinen makkari tuli tuunattua työ-/joogahuoneeksi. Eli ei enää työpapereihin hautautunutta keittiötä.

Siitä se ajatus sitten lähti...

Hyvän ystäväni avustuksella pääsin viime viikonloppuna Ikeaan. Mukaan lähti työpöytä, pari vilttiä ja kaksi uutta lappua. Ja voitteko kuvitella, ei yhden yhtä heräteostosta! Ei siis mitään pientä ja kivaa extraa. Päälle pienimuotoista roudausta (pala vanhaa sohvaa kellariin), yhden naisen kasaustalkoot ja homma oli melkein valmis.

Onneksi tämä elämäni hauskin Ikea-reissu tuli ikuistettua

Ainoa haaste tässä hankkeessa on se, että haluaisin kattoon voimistelurenkaat. Nekin on tilattu, mutta isännöitsijä toppuuttelee hankkeen etenemisen suhteen, kattorakenteista kun ei kuulemma tiedetä. Ja mitä tekee työhuoneella ellei sinne saa voimistelurenkiata? Turhauttavaa, mutta yritän vielä selvitellä tilannetta eli periksi ei anneta niin helpolla. Täällä siis katellaan kattoa sillä silmällä just nyt ;)

Ja vihdoinkin valmista

Työhuoneprojektin lisäksi haluaisin tuunata makuuhuoneen ennen kesää tai ainakin ennen seuraavaa talvea. Ajatuksena olisi tapetoida uudestaan, sillä nelijalkainen yhtiökumppanini on tehnyt jo pari vuotta töitä tapetin irroittamisen suhteen. Näen uuden tapetin sieluni silmin ja tapetointitarvikkeet on paikallistettu kellarista. Samassa yhteydessä pitäisi vaihtaa vanha kirjahylly uudenpaan eli Ikea, tapaamme taas. Tämä inspiraatiohaave saa vielä odotella aikaansa, koska kaikkea ei saa kerralla. Epäreilua, eikö totta?

Ensimmäinen etäpäivä kotitoimistolla

Minulle koti on maailman tärkein paikka. Se on turvapaikka, jossa voi ladata akut ja olla ihan rauhassa tai vaihtoehtoisesti kutsua kavereita käymään. Haluan asua kauniissa kodissa, kodissa, joka miellyttää silmääni. Kodissa, jossa minun on helppo hengittää ja ihan vain olla. Ja siinä yksi syy siihen, miksi välillä on kiva hullaantua sistusinspiraatiosta ja pistää paikkoja uuteen uskoon. 

-Virpi

keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Kuulutko suomalaisnaisten enemmistöön?

Tammikuu, uuden vuoden lupaukset ja parempi elämä ovat syitä, miksi media pursuaa juttuja laihduttamisesta. Viime viikolla bongasin jutun, jonka mukaan 84 % suomalaisista naisista haluaisi laihtua. Miesten vastaava luku oli hieman pienempi, mutta korkea se oli sekin. Ja tiedätkö mitä, minä olen yksi niistä naisista, jotka haluaisivat kadottaa muutaman kilon elopainostaan.

Tein joulukuun alussa diilin personal trainerin kanssa. Puolen vuoden sopimukseen kuuluu 12 pt-tapaamista sekä viikottainen yteistyö. Tavoitteeksi määrittelin sen, että pääsisin treenaamaan fiksusti ja voisin hyvin. Paino ei ollut kärkipäässä, sillä parempi lapatuki, vahvempi keskikroppa ja voimakkaammat jalkalihakset olivat niitä ensisijaisia tavoitteitani. Ja hieman pidemmällä siintää tavoitteeni olla hyvässä kondiksessa, kun täytän 40. Eli mitään fitnessunelmia ei ole horisontissa.

Olen yllättänyt itseni, sillä ennakkoajatuksistani poiketen olen punninnut lähes kaikki ruokani. Kotona kaikki käy vaa'an kautta, työreissulla teen valinnat silmämääräisesti ja satunnaiset lipsumiset sallin ilman morkkistelua. Ruokavaliossani on lueteltu vaihtoehtoja määrineen niin protskuihin, hiilareihin, rasvoihin kuin kasviksiinkin. En ole kokenut jääväni mistään paitsi, sen sijaan olen ollut todella motivoitunut. Ja mitä tulee treeneihin, olen pyrkinyt olemaan niidenkin suhteen mallioppilas. Miksi lipsua, jos on tehty suunnitelmat tavoitteisiin pääsystä? Olen käynyt kiltisti neljä kertaa viikossa salilla, tehnyt kävelylenkkejä, joogannut kerran pari viikossa ja käynyt lähes viikoittain uimassa. Treeniohjelmaa päivitetään muutaman viikon välein ja juuri nyt totuttelen toiseen treeniohjelmaani, jossa tahti on kiristynyt sitten alkumetrien.

Syön hyvin ja riittävästi 4 x päivässä

Vaikka olen ilokseni huomannut monia ilonaiheita ja kehitystä eri osa-alueissa, on ajatukseni jumittunut painoon. Ei paljon lohduta, että olen energisempi kuin aikoihin. Eikä liiemmin sekään, että treeni kulkee ja painoja voi lisätä jatkuvasti. Tiedän, että ajatukseni on täysin typerä, koska paino ei tuo onnea, se on vain numeroita. Tiedän myös, että tuloksia tulee hitaasti ja paino on huono mittari. Ja kaiken lisäksi painonpudotustavoitteeni on 3-4 kiloa eli aika pienikin vielä. Tässä kohdassa on onni, että voin puhua näistä fiiliksistä ammattilaisen kanssa, joka osaa sanoa ne oikeat sanat. Joka palauttaa fokuksen oikeisiin asioihin, kannustaa ja saa minut luottamaan ohjeisiin.

Jos sinulla on laihdutustavoite ja haluaisit olla jatkossa tuon 84 %:n ulkopuolella, muistathan sen, että pysyvät tulokset tehdään pitkäjänteisellä työllä ja päivittäisillä valinnoilla. Harva lihoo monia kiloja viikossa, mutta odottaa laihtuvansa hetkessä. Ota itsestäsi mittakuvia samoissa vaatteissa, sillä kuva kertoo usein enemmän kuin vaaka. Nappaa myös ylös kriittisiä mittoja kropastasi: vyötärö, lantio, rinta ja reidet. Tulokset tehdään syömällä hyvin, riittävästi, monipuolisesti ja säännöllisesti. Älä pelkää hiilihydraatteja ja karttele rasvoja. Syö värikästä ja hyvää kotiruokaa, sekä totuta makuaistisi puhtaisiin makuihin. Ja varsinaisen liikunnan lisäksi panosta arkiaktiivisuuteen. Hyvä tavoite on 10 000 askelta päivässä. Vaikka liikunta on tärkeätä, on sen merkitys pianon pudotuksen silmin mitättömän pieni.

Otin itsestäni juuri tänään mittakuvat. Vertasin niitä alkupisteeseen ja ensin tuntui ettei mitään tapahdu. Sitten aloin katselemaan kuvia tarkemmin ja vertailin niitä toisiinsa, olisiko sittenkin jotain? Tuntuu nimittäin erilaiselta ja välistä kuvittelen näkeväni jotain edistystä peilissäkin. Kaivoin mittanauhankin esiin ja alkoihan se hymyilyttää. Mielessäni kiitin pt:tä, joka laittoi minut alkumetreillä mittaushommiin. Muutamat sentit siellä täällä nostivat mielialaani ja tiesin, että projektini etenee juuri oikeassa tahdissa, juuri oikeaan suuntaan. Suosittelen hyödyntämään asiantuntijapalveluita, sillä niitä on nykyisin paljon ja kaikkialla. Jo pelkästään se, että maksaa jollekin, lisää sitoutumista ohjelmaan. Painoasioita kannattaa miettiä hyvinvoinnin näkökulmasta, sillä paino ei tee sinusta parempaa eikä edes onnellisempaa ihmistä, mutta se voi parantaa elämänlaatuasi monilta eri kanteilta katsottuna.

-Virpi