Itselleni lienee aika luontaista hyggeilllä. Kesät talvet pidän kiinni siitä, että jokaisena päivänä on aikaa vain olla, muuten alkaa ahdistamaan. Minulla ei ole ikinä niin kiire ettenkö ehtisi syömään (joskus tosin unohdan syödä, mutta se on eri tarina se) ja nukkumaan riittävästi. Joka viikko on oltava aikaa nähdä ystäviä ja kaikkien menojen välissä on pystyttävä haaveilemaan...yes I'm a dreamer <3
Talvella sitä kuitenkin hidastuu entisestään. Pinkaisen kyllä ajoissa sängystä ylös, mutta työpäivän jälkeen tahti on toinen. Hivuttaudun huomaamattani sohvan nurkkaan, kaivan sukkapuikot esiin ja nautin. Viime aikoina olen (taas) vähentänyt tv:n katselua, pitänyt viikon pituisen sometauon ja määritellyt itselleni ruutuaikoja. Haluan huomauttaa, että nettisurffailun, somekäytön ja tv:n määriä on syytä rajoittaa niin aikuisilla kuin lapsillakin.
Hyggeilyssä on kyse nautiskelusta, mutta kehotan kohtuuteen sen suhteen. Mistä sinä todella nautit ja mikä on tarpeeksi? Olen niitä, jotka vannovat punaviinin nimeen. Lasi tai kaksi ei ole mielestäni väärin, mutta todellisuudessa pienikin alkoholimäärä huonontaa unen laatua. Siksi olen jättänyt nämäkin lasilliset pois, koska kehoni suorastaan huutaa unen perään. Arkena en ota pienintäkään riskiä tämän suhteen, sillä viikonloput on keksitty.
Varsin moni tuntuu jääneen joulusuklaiden pauloihin. Myönnettäköön, että karkkiröykkiöt ovat kutsuvia, mutta kierrän ne ihaillen. En missään nimessä tarkoita etteikö karkkia saisi syödä, mutta levy Fazerin sinistä taitaa muuttua nautinnosta pahoinvointiin. Entisenä karkkiaddiktina tiedän, että kohtuuden raja on häilyvä, joten pidäthän varasi :)
Moni on kritisoinut hyggeilyä trendipelleilystä. On se ehkä niinkin, mutta mielestäni se on enemmän. Suomalainen tapa jumittua kotiin ei ehkä ole se juttu. Vaikka koti vetäisi puoleensa, kehotan käyttämään aikaa ystäviin ja perheeseen. On nimittäin helppo lipsahtaa täydelliseen erakoitumiseen, jolloin ihmisten ilmoille lähtemisen kynnys kasvaa kummasti. Jos ei kylään asti jaksa, niin voisiko sitä vaikka kilauttaa kaverille tai vaihtaa kuulumiset sekä sopia tapaamisesta WhatsAppin kautta? Ja mikä estää hyggielemästä kaverin kanssa?
Treenien suhteen hyggiely on myös armollisuutta. Itse pidän talviaikaan täydellisiä lepoviikkoja. Sen lisäksi treenaan kehoa kuunnellen ja pyrin käymään muutaman kerran kuukaudessa uimassa. Kevyt uinti ja sauna, ovat ihanan palauttava ja rentouttava tapa liikkua. Ja jostain syystä tuppaan pyytämään kaverin mukaan, sillä saunan lauteilla on hyvä vaihdella kuulumiset. Pitääkin muuten katsella uintireissja taas ensi viikolle.
Tällä viikolla olen joutunut hyggeilemään pakon sanelemana. Miesflunssa (säälittävät kuumelukemat ja täydellinen vetämättömyys) kaatoi sängyn pohjalle ja pari päivää meni täysin lepoasennossa. Tänään tein paluun töihin, mutta kaiken maailman kuntoilut saavat odottaa. Hieman kyllä harmittaa, sillä olen innostunut salitreeneistä, mutta joskus on vaan maltettava. Viikonloppuna lähden ihmisten ilmoille, sillä lähtemisen vaikeudesta huolimatta pieni tuulettuminen tekee aina hyvää, tuulettumisen taso on säädettävä muun kunnon mukaiseksi. Kyse on kuitenkin tasapainosta niin elämässä yleisesti kuin hyggielyssäkin :)
-Virpi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti