Koska meitsi on se, joka haluaa kokeilla kaikkea, kokeilin tätäkin. Pari viikkoa sitten elin Helvetinviikon. Sen verran rikoin sääntöjä, että kömmin nukkumaan jo kello 21, koska nukkuminen rules. Koska en ole mikään huippujohtaja enkä elä työlleni oli haasteet haettava muualta. Langatin itseni viikon pituiselle somepaastolle ja netin huvikäyttökin jäi minimiin. Myös tv oli työviikon kielletty eli avasin sen ensimmäisen kerran lauantaina.
Ideana on etsiä rajojaan, muuttaa tapojaan, hakea täydellistä keskittymistä ja olla paras versio itsestään. Viikon aikana on treenattava 1-2 kertaa päivässä, syötävä terveellisesti ja panostettava omaan ulkonäköön. Mutta pahinta on se, että torstain ja perjantain välinen yö on valvottava ja tehtävä töitä. Tavoistani poiketen olin joka päivä toimistolla. Normaalisti suosin etäpäiviä, koska kotona on rauhallista ja hiljaista. Tein myös asioita, joita en normaalisti tee. Suunnittelin jokaisen päivän ja sitten vain noudatin orjallisesti asettamaani ohjenuoraa. Suunnittelin jokaisen palaverin pilkulleen, mikä on tavoitteeni, minkä vaikutelman haluan antaa itsestäni ja miten toimin tavoitteet saavuttaakseni.
Maanantaina pyrin muuttamaan tapojani, niitä joita olen listannut jo ennakkoon pitkän pätkän. Tiistaina keskityin moodiin (= tila, jossa ihminen pystyy toimimaan optimaalisesti) ja moodin vaihtoon tilanteeseen sopivalla tavalla. Keskiviikon teema oli aikataulut, tehtävälistat, vuosi-, viikko- ja päiväsuunnitelmat. Torstaina piti kohdata oma pelko ja tehdä töitä, jota on lykännyt sekä valvoa yö. Perjantaina keskityttiin tehokkaaseen lepoon ja rentoutumiseen. Lauantaina oli käytävä sisäistä dialogia ja listata parhaat puolensa. Sunnuntaina sai palkita itsensä ja ottaa uuden näkökulman elämään.
Tein viikon mittaan erilaisia havaintoja itsestäni. Esimerkiksi aamuherätys kello 5 ja päälle lenkki, ei tehnyt tiukkaa. Sen sijaan sisäinen rytmini on tolkuttoman hidas. Jos yhtään höllään, kadotan ajantajun ja se selittää ainaisen kiireen, kun pitää ehtiä toimistolle tai junaan. Olen tehnyt paljon töitä suunnitelmallisuuden, aikataulujen ja tehokkuuden eteen, joten niiden tekeminen sekä noudattaminen alkaa olla automaatio.
Seinä tuli kuitenkin vastaan sen valvottavan yön suhteen. Olin tehnyt itselleni tehtävälistan. Kun lista oli suoritettu, kello oli kaksi ja päässä surisi. Kykyni ajatella vain katosi. Yritin lukea, mutten ymmärtänyt lukemaani. Totesin, ettei valvomisessa ollut enää mitään järkeä ja painuin nukkumaan. Näin unta siitä, että olin noussut lyhyiden torkkujen jälkeen työn touhuun. Todellisuudessa torkutin kuuteen asti eli reputin koko hemmetin Helvetinviikon. Edelleen harmittaa etten pystynyt, olihan se vain yksi yö. Ja sen valvomisen kuulemma ymmärtää, kun sen on tehnyt eli ymmärrykseni jäi vaillinaiseksi.
Perjantain vedin muuten kunnialla. Univaje iski vuorokauden viiveellä ja lauantaina veto katosi iltapäivästä. Aamulla olin urheasti tehnyt aamulenkin ja tehnyt muutaman tunnin töitäkin viikonlopusta huolimatta. Ja sunnuntai jatkui yhtä verkkaisena. Makasin vanhempieni sohvalla, roikuin valveen ja unen rajamailla sekä palelin tolkuttomasti. Ja maanantaina tulin kipeäksi. Niin no kannattiko? Kyllä se oli ihan mielenkiintoinen kokemus. Erityisesti tykästyin aamulenkkeihin ja somepaaston vaikutukseen. Aion jatkossakin herätä viideltä ja pinkaista aamulenkille ennen varsinaista päivää. Someakin on tullut käytettyä aika kohtuudella, siinä on muuten ihan järkyttävä aikavaras ja läsnäoloa rikkova kapistus.
Ja erityisesti suosittelen välillä katsomaan peiliin ja tekemään kipeitäkin havaintoja itsestään. On keinona sitten Helvetinviikko tai joku muu. Totuus on kuitenkin se, että virheiden näkeminen muissa ei johda kovinkaan pitkälle. Sitä, kun voi muuttaa vain itseään ja sekin tekee tiukkaa.
-Virpi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti