Näin kolmen aarrekartan kokemuksella sanoisin, että asiat ilmestyvät paperille kuin itsestään. Jotain tulee toki mietittyä etukäteen, mutta se ei merkitse todellisuudessa mitään. Lopputulos voi olla jotain ihan muuta ja jopa yllättävää. Kannattaa myös varoa, mitä karttaan laittaa, sillä osa asioista toteutuu liiankin kirjiaimellisesti. Aloin tänään pohtimaan, mitä kummaa uudesta kartastani löytyvät tekstit "uusille aluille" ja "jännää seuraa" tarkoittavat. Jotenkin ne vain puhuttelivat eilen, vaikken osannut sanoittaa niitä eilenkään työstön yhteydessä.
Karttaa varten on hankittava iso kartonki. Väri kannattaa valita huolella, sillä sen merkitys on suuri. En osaa selittää sitä, mutta väärä väri ohjaa väärille poluille. Karttaa ei vaan voi tehdä väärän väriselle pohjalle, joka ei puhuttele. Sitten on kerättävä nurkista kaikki vanhat lehdet ja mieluusti erilaisia. Varaa siis naistenlehtiä, kauneksia, kuntoilua, kotoilua jne. Sanoisinko, mitä enemmän, sitä parempi. Sen lisäksi vinkkaan hankkimaan askarteluseuraa. Työn ohessa on kiva jutella ja pohtia asioita ääneen. Ja viimeiseksi reilusti aikaa!
Eilinen karttaurakointi kesti reilut neljä tuntia. Olin etukäteen halunnut sinne jotain Berliinistä, mutta mitään ei löytynyt. Tarkoittaako tämä sitä, että ensi vuonna ei reissata? Jaa-a, se jää nähtäväksi. Lopputuloksen visuaalisuus miellyttää silmääni. Se on värikäs, sopusuhtainen ja kaunis. Tekstejä on enemmän kuin kuvia, mutta kai se on paljon puhuvan oikeus, tykkään sanoista.
Joidenkin mielestä aarrekartat ovat hölynpölyä ja silkkaa hörhöilyä. Voihan se olla niinkin. Maailmassa on kuitenkin lukemattomia asioita, joita ei voi määritellä järjellä tai todistaa tieteen keinoin. Ja juuri ne pienet, hassut asiat ovatkin parhaita. Suosittelen siis heittämään turhat järkeilyt romukoppaan ja heittäytymään hörhöilyyn. Elämässä on liikaa ajattelua ja järjen käyttöä vaativia asioita, joka hiljentää intuition.
Olisiko sinunkin aika vähän askarrella unelmia paperille?
-Virpi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti