Olen pohtinut omia valintojani ja sitä, mitä ne minusta kertovat. Ehkäpä iän myötä arvomaailma on muuttunut, sillä tärkeintä ei ole juhliminen ja keskipisteenä oleminen vaan ennemminkin rauhoittuminen. Torstaina passasin firman bileet, sillä priorisoin levon, halusin pyörähtää kaupungilla ja rentoutua hotellin saunassa. Toisaalta hetkellinen kiva ja ilmaisen viinan kirous tuntuivat horrorajatukselta, vaikka paikalla oli mukavia kollegoita. Haluatko näyttää huonoimmat puolesi vai osallistua seuraavana päivänä skarppina keskusteluun? Eipä noiden välillä tarvitse pahemmin nykyisin arpoa ja hyvä niin.
Väsynyt, mutta valintoihinsa tyytyväinen työmatkailija
Viikonloppuna en ole edes miettinyt, mitä kaupungilla tapahtuu. Saatan asua kaupungissa, mutta viihdyn luonnossa. Palo luontoon voimistuu aina, kun tahti kiihtyy töissä. Senpä vuoksi viikonloppu tuli vietettyä metsässä. Kahden päivän saldo onkin 2 luonnonpuistoa, 10 tuntia ulkoilua, 28 kilometriä ja pari ulkona nautittua eväshetkeä. Lopputulos rentoutunut mieli, sopivasti rasitettu kroppa ja hyvä fiilis. Pienoisen raittiin ilman yliannostuksen jäljiltä on varsin mukavaa palata toimistolle pakertamaan.
Herkutkin on valintoja: ei yhtään, sopivasti vai kaksin käsin, niin tai näin, nämä ovat ihania
Omista päätöksistä voi vastata vain itse. Vastuu on kannettava niin hyvässä kuin pahassa ja selittely ei vie eteenpäin. Toisaalta katuminenkin on turhaa, sillä tehtyä ei saa tekemättömäksi. Sen sijaan teoistaan voi oppia. Miksi mokasin ja mitä onnistumisen eteen voi tehdä? Valinnat ovat armollisuutta, rohkeutta, mahdollisuuksia ja elämää, joten tee omasi yksi kerrallaan.
-Virpi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti