Tänä aamulla tuntui suorastaan mahdottomalta päästä käyntiin. Vettä satoi ja ulkona tervehti syksyinen harmaus. Jostain kumpusi kuitenkin halu kävellä ja pistää kroppa liikkeelle. No eiku tuulitakki päälle, sontsa kouraan ja menoks! Sateesta huolimatta ilma on ihanan lämmin ja lupaus keväästä oli läsnä, "tuu jo". Happirikas ilma ja etanoiden tuijottelu teki tehtävänsä, sillä toimistolle päästyäni suorastaan pursuin energiaa.
Etana, etana näytä sarves...
Työpäivän jälkeen olo oli oudon energinen. Ulkona oli aurinkoinen kevätilta, joka suorastaan pakotti liikkeelle. Kroppa melkein kehräsi, kun lähdettiin siskon kanssa iltalenkille. Pitkästä aikaa juoksu tuntui mukavalta, olisin voinut jatkaa vaikka kuinka ja kauan. Alkulämpöjen jälkeen vedettiin hyvä rappustreeni ja ihan kuin kunto olisi noususuhteessa, sillä vastaavia rappusvetoja on jo muutama takana. Askel oli kevyt, fiilis korkealla ja keväthorros selätetty!
Ihana ilta <3
En tiedä, mitä tästä tämänkertaisesta talvihorroksesta pitäisi oppia. Totesin vain itselleni, että joskus väsyy. Se on vain hyväksyttävä ja jätettävä asioita tekemättä, nukuttava, hiljennettävä ja herkuteltava. Ja uskottava, että eräänä päivänä se helpottaa. Sitten paistaa taas aurinko, tuntuu hyvältä ja naurattaa. Ja se on se hetki, jota kannattaa odottaa. Nostetaan siis malja keväälle, auringolle, fiilikselle, väsymyksen kunnioittamiselle, maailman parhaalle siskolle, hyville yöunille ja ihan mille sinä ikinä haluatkaan :)
-Virpi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti